Perjantai-ilta meni yhdistystoiminan merkeissä aamuviiteen asti. Tarkoitus oli lähteä 6.30 lauantai aamulla kellumaan viime viikonloppuna tutuksi tulleelle spotille. Reilun tunnin mittaiset yöunet katkesivat Niämisen koputukseen ja herätysäänen yhteiseen sinfoniaan. Onneksi auto oli pakattu valmiiksi joten riitti että sai itsensä kammettua autoon tosin ei kuskin paikalle. Seuraavaksi heräsin saavuttuamme päämäärän. Pitkä hölä saskiaa ja kamat niskaan, tottunein ottein rantaan ja rengas likkeelle. Aurinko paistoi ja raikas tuuli puhalteli eilisillan höyryjä itänaapuriin. Jäätä oli viikon aikana muodostunut lisää ja paikat joissa kalastaa olivat edellistä kertaa suppeammat. Pari tuntia paikkaa tahkottuamme vain muutaman kurkun ja karkuutuksen jälkeen päätimme siirtyä toiseen lähellä olevaan vastaavanlaiseen paikkaan. Mitään selkeää kaavaa tai väriä ei löydetty vaikka tapahtumia tulikin kyllä tasaiseen tahtiin. Oli uitto nopeaa tai hidasta, pysäytykset pitkiä tai lyhyitä mitään vaikutusta kalantuloon ei havaittu. Hauet oli pieniä niin ylöstulleet kuin irronneetikin. Onneksi keli oli mahtava ja mielenkiinto säilyi tapahtumien johdosta.
Parin viikon päästä uudellen...
,Tuke
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti